Puolustuspuhe - PLÄDOYER

Puolustuspuhe - PLÄDOYER

Te kansankirkon papit, jotka vastustatte niin sanottua naispappeutta, olette uskonne ja käytäntönne vuoksi tulilinjalla. Teitä vastustavat kansan enemmistö, tiedotusvälineet, epäuskoinen maailma sekä kaikki kansankirkon piispat, pappien valtaenemmistö ja suuri joukko kirkkokansaa.

Vaikka haluatte edelleen pysyä kansankirkossa, minun sallittaneen kuitenkin kirjoittaa teille virkakysymyksessä puolustuspuhe, Plädoyer. Olen tottunut siihen, että usein kansankirkkoon kuuluvat papit suhtautuvat meikäläiseen tietyllä tavalla ja siitä syystä Plädoyer'ni ei ehkä ole odotettu. Tunnen kuitenkin sydämessäni tarvetta kirjoittaa teille – esimerkiksi sen etiopialaisen kannustamana, joka auttoi profeetta Jeremian kaivosta, mutatis mutandis (Jer. 38).

Oikeauskoinen kirkko myötäelää tunnustajien kanssa

Olisi suuri erehdys ajatella, että on kysymys vain kansankirkon pulmasta. Kun ulkonaisen kristikunnan piirissä syntyy vakavia opin ja elämän kiistoja, se koskettaa tavalla tai toisella koko Kristuksen Kirkkoa. Kristuksen Kirkko on näet globaali ja yksi. Oikein on viitattu Raamatun sanaan: "Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa" (1 Kor. 12:26).

Harhautuminen jonkin ulkonaisen kirkon piirissä voi koitua pahennukseksi muissakin kirkoissa. Myös siinäkin tapauksessa, että jokin kirkko torjuu selkeästi harhan, sen yksittäiset jäsenet saattavat harhan vaikutuksesta sen saaman julkisuuden tähden heikentyä opissa ja tunnustuksessa, jopa tulla sen viemiksi. Jos totuuden tunnustajia kohtaa vaino harhautuneessa kirkossa, oikeauskoinen kirkko ei ainoastaan myötäelä tunnustajien kärsimyksessä, vaan kokee myös ristinalaisuutta omankin uskonsa ja kantansa tähden.

Opin puhtaus ja vihamiehen kylvö

Kristuksen kirkko ja sen globaalisuus on ymmärrettävä kirkon puhtaiden, pettämättömien tuntomerkkien valossa. Kristuksen Kirkko on näet näkymätön ja on varmuudella löydettävissä sieltä, missä armonvälineet ovat jatkuvassa käytössä. Kirkon olemassaolo on sikäli täysin riippuvainen armonvälineiden puhtaudesta, että Jumala vaikuttaa uskoa vain oikealla Jumalan sanan opilla ja asettamillaan sakramenteilla. Harha ei koskaan vaikuta uskoa eikä sitä vahvista. Se on aina vahingollinen, olkoon miten pieni tahansa. Asialla on kuitenkin myös käänteinen puolensa. Kirkon olemassaolo on sikäli riippumaton armonvälineiden täydestä puhtaudesta, että harhauskoisissakin kirkoissa on Jumalan lapsia, mikäli oikeata Jumalan sanaa on niissä sen verran jäljellä, että usko voi syntyä ja säilyä. Jumala hallitsee vihollistensakin keskellä. Me ihmiset emme kuitenkaan voi nähdä sydämeen emmekä voi määritellä, onko sellaisella, joka pitäytyy kirkkonsa harhaan, kysymys onnellisesta vai onnettomasta epäjohdonmukaisuudesta. Jumala on sitonut meidät pysymään puhtaassa sanassaan ja käskenyt meitä huolehtimaan siitä, ettemme osallistu toisten oppisynteihin. Siellä, missä Jumalan sana on puhtaana, kuuluu Kristuksen ääni ja vain se. Missä oikean Jumalan sanan lisäksi saa kuulua muitakin ääniä, siellä vihamies ei kylvä omia siemeniään vain salaa yöllä, vaan aivan luvan saaneena myös päivän valolla.

Puhun raamatullisen virkaopin ja –käytännön puolesta. Oppi ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Oppi johtaa käytäntöön, ja käytäntö kertoo, mikä oppi on. En puolusta sellaiseen kirkkolaitokseen kuulumista, jossa harhalla on olemassaolon oikeus totuuden rinnalla tai jossa harha pitää totuutta vääryyden vallassa. Kuitenkin puolustan niitä, jotka puhuvat totuuden puolesta riippumatta siitä, missä kirkollisessa yhteydessä he ovat. Samalla saanen puhua myös johdonmukaisen Jumalan sanaan pitäytymisen puolesta, ettemme lankeisi kiusaajan epäjohdonmukaisuuden ansaan.

Luterilaisuuden perusperiaatteet

Luterilainen uskonpuhdistus syntyi evankeliumin kirkastumisesta Martti Lutherille ja hänen opetustaan seuranneille evankelisille seurakunnille. Tämä merkitsi luterilaisille isille 1500-luvulla koko kristillisen opin ymmärtämistä ja omaksumista evankeliumin mukaisena. Jokainen opinkohta otettiin sitä koskevista raamatunkohdista ja pyrittiin pitämään tarkka vaari siitä, ettei mihinkään uskonkohtaan tai seurakunnan käytäntöön sekoitettu mitään evankeliumin kanssa ristiriidassa olevaa. Luterilainen tunnustuksemme puhuu "evankeliumin opista". Se tarkoittaa sillä kristillisen opin koko sisältöä.

Evankeliumin oppia ajatellen oli kaksi perussääntöä. 

Ensimmäinen oli raamattuperiaate, se, että pyhä Raamattu on opin ja elämän ylin ohje, jonka alle kaikki opettajat on asetettava. Tämä merkitsi tunnustusta siitä, että Raamattu on sisältönsä puolesta selkeä, niin että se voi toimia normina kristilliselle kirkolle. Vasta myöhemmin tämä asia on asetettu kysymyksenalaiseksi siellä, missä usko Raamattuun Jumalan sanana on joko kokonaan menetetty tai missä se on heikentynyt.

Toinen uskonpuhdistuksen perussääntö oli yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta –periaate. Näitä kahta periaatetta ei saanut kirkossa loukata eikä hämärtää ja niistä oli pidettävä kiinni koko kristillisen opin alueella. Luterilainen tunnustus hylkää eräitä paavikirkon väärinkäytöksiä, kuten luostarilupaukset, toteamalla vain lyhyesti, että ne ovat evankeliumin vastaisia. Silloin asiaa ei tarvinnut tarkemmin perustella, koska evankeliumi oli luterilaisille kirkas.

Oli myös tärkeä kolmas periaate. Se ei varsinaisesti koskenut itse oppia, ei siis sitä, mistä oppi ammennetaan ja millainen sen sisältö on, vaan se koski sananjulistusta ja seurakuntaelämää. Se oli yksin sanasta –periaate eli se, että usko syntyy ja säilyy yksinomaan armonvälineiden vaikutuksesta. Armonvälineitä olivat pyhä kaste, evankeliumi eri sanallisissa muodoissaan ja pyhä ehtoollinen. Evankeliumin sanalliset muodot olivat varsinkin kirjoitettu sana, saarna, rippi ja veljien keskinäinen lohdutus.

Tämä käytännön periaate teki seurakuntaelämän tärkeäksi. Kokoonnuttiin seurakuntina sanan ja sakramenttien äärelle sunnuntaista sunnuntaihin jumalanpalveluksiin julkisen saarnaviran johdolla. Koko seurakuntaelämälle antoivat edellä mainitut periaatteet sisäisen harmonian, concordian eli yksimielisyyden opissa (ns. magnus consensus). Concordia luonnehti aitoa luterilaista kirkollisuutta. Jumalan sana oli julistettava puhtaasti ja sakramentit toimitettava Kristuksen asetuksen mukaan. Omiatuntoja ei saanut sitoa asioihin, joista Jumalan sana ei ole antanut määräyksiä. Raamatunkohta, johon Luterilaiset tunnustuskirjat eniten viittaavat, kuuluu: "Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä" (Matt. 15:9). Harmoniaan kuului myös seurakunnan sisäinen yhteys niin, ettei ollut sisäisiä jakautumisia eri korostuksiin, ryhmäkuntiin tai klikkeihin.

Mitä olennaista kansankirkossa on menetetty

Rakkaat ystävät, te, jotka kansankirkossa vastustatte niin sanottua naispappeutta, huomatkaa, minkä olette jo ajat sitten menettäneet kirkollisessa elämässänne. Olette menettäneet aidon luterilaisen kirkon ja sen yhteyden. Augsburgin tunnustus sanoo: "Kristillisen kirkon todelliseen yhteyteen riittää, että siinä yksimielisesti puhtaan ymmärryksen mukaisesti evankeliumi saarnataan ja sakramentit Jumalan sanan mukaan jaetaan." (VII uskonkohta, saksalaisen tekstin mukaan, käännös MS.) Kansankirkon itsestään nimessään käyttämät epiteetit "evankelinen" ja "luterilainen" eivät ole pitkään aikaan vastanneet todellisuutta. Olette menettäneet sen, mitä luterilaisuus olemukseltaan on alun perin ollut ja mikä tänäänkin on sen aitouden shibbolet, tuntomerkki. Olette menettäneet concordian, luterilaisen opin yksimielisyyden. Se ei toteudu kansankirkon seurakuntien elämässä, ei sen sisäisellä kirkkokunnallisella tasolla eikä sen suhteissa ulospäin. Kun Raamattuun perustuva ja tunnustuksessa ilmituotu yksimielisyys evankeliumin opissa on kadotettu, se on hukassa myös itse evankeliumissa. Kysymys ei ole vain kehästä, vaan nimenomaan itse ytimestä. Mutta ei myöskään vain ytimestä, vaan koko asiasta. Kansankirkon pasuuna ei kutsu seuraamaan vain yhtä ääntä, vaan se soi epäselvästi. Kun evankeliumi on kansankirkolle epäselvä, ei tarvitse ihmetellä Yhteistä lausuntoa vanhurskauttamisesta paavikirkon kanssa.

Siellä, missä yksimielisyys on kadotettu evankeliumin ytimessä ja sen koko opissa, ei ole uskon ja opin analogiaa, joka sitoisi Raamatun yhdeksi kokonaisuudeksi ja Jumalan ilmoitukseksi. Niitä, jotka pitäytyvät Raamatun sanaan niin kuin se lukee, ivataan. Kun he pitäytyvät kirjaimelliseen, tekstiyhteyden mukaiseen tulkintaan aikasidonnaisen tulkintatavan sijasta, heidät leimataan. (Kysymys vertauksista ja muista kielikuvista kuuluu toiseen asiayhteyteen. Toki kuvatkin on selitettävä sellaisina kuin kuvat ovat!)

Raamattu, traditio

 Rakkaat ystävät, – haluaisin sanoa: commilitones, – on vain kaksi tietä. Joko otamme Raamatun vastaan Jumalan sanana, joka on syntynyt Pyhän Hengen innoituksesta, ja sitoudumme yksin siihen tai sitten otamme tradition uskon normiksi antamaan viime kädessä tulkinnan Raamatulle. Traditio voi olla suljettu, kuten ortodokseilla. Se voi olla laajentuva, kuten paavikirkolla. Se voi olla myös kehityksen alainen ja vanhaa halveksiva, kuten ns. naispappeuden kannattajilla. Tradition mukaan tulo opin lähteeseen tuo siihen inhimillisen lisätekijän, harhan, ja on aimo askel paavikirkon uskonkäsitystä kohden. Paavikirkolle on leimaavaa synergismi, Jumalan ja ihmisen yhteistyö, ei vain opissa kääntymyksestä, vaan myös opit traditiosta ja neitsyt Marian saastattomasta sikiämisestä nostavat ihmisen kuviteltuun yhteistyöhön lunastuksen, pelastuksen omistamisen ja ilmoituksen asiassa Jumalan kanssa. Vertaa myös puheita neitsyt Mariasta kanssalunastajana ja "ihmisen lukua" Ilmestyskirjassa!

Sanainspiraatioon tunnustautuen

 Opin taisteluissa kestämme terveellä Raamatun pohjalla vain sanainspiraatioon tunnustautuen (2 Tim. 3:16; 2 Piet. 1:21). Kirjoitetusta Sanasta kiinni pitäen ja siihen niin vedoten kuin se lukee ja sitä asiayhteyden mukaan oikein soveltaen Vapahtaja voitti kiusaajan. Sanasta kiinni pitäen Luther kumosi Zwinglin ehtoollista koskevan harhan. Kun on luovuttu sanainspiraatiosta, ei tarvitse kummeksua Porvoon sopimusta ja selän kääntämistä yhdelle merkittävimmistä uskonpuhdistajan taisteluista.

 Sanasta kiinni pitäen torjumme saarnavirkaa koskevan harhan. Vaikka tässä traditio tulee tueksemme, se ei ratkaise emmekä saa siihen vedota niin kuin se ratkaisisi. Perustelemalla opin saarnavirasta pyhällä Raamatulla saamme rohkeasti antaa kunnian Jumalalle. Raamatun opetusta seurakunnan paimenen virasta ei voi kumota perkele eikä ihminen.

Discordia

 Kansankirkon opillisen discordian eli erimielisyyden alku juontaa historiassa kauas, hyvinkin parinsadan vuoden taakse, kun evankeliumin oppi hämärtyi järkeisopin ja muuten hyvää tarkoittaneen pietismin vaikutuksesta. Tällä discordialla ei kuitenkaan ollut pitkään aikaan kirkkolain turvaa. Vasta vuoden 1870 kirkkolain muutos virallisti discordian. Silloin kansankirkko muutti tunnustuspykälänsä sanamuodon poistaen siitä sanan "oppi" sillä nimenomaisella tarkoituksella, että ns. beckiläinen vanhurskauttamisoppi sai hyväksytyn aseman. Sen jälkeen kansankirkko on ollut opin suhteen vapaa eikä ketään ole voitu velvoittaa pysymään luterilaisessa opissa. Tilanteeseen on kansankirkossa ajan oloon totuttu. Ei ole kuulunut konservatiivisimpienkaan taholta vaatimusta koko kirkon opillisesta yksimielisyydestä luterilaisen tunnustuksen perustalla. Kansankirkon yhdistäväksi tekijäksi on tullut opillinen discordia. Irralleen otettuna papinvalapykälän sanamuoto on tiukka. Kuitenkin niitä omantunnonarkoja, jotka eivät ole voineet hyväksyä luterilaista oppia, ovat piispat ennen ordinaatiota rauhoittaneet selittämällä, että koska papinvalapykälää on tulkittava tunnustuspykälän valossa, ei papinvalapykäläkään tiukasta sanamuodostaan huolimatta sido luterilaiseen oppiin.

Särö discordiassa

 Niin sanotun naispappeuspäätöksen myötä v. 1986 kansankirkon yhteisesti hyväksyttyyn discordiaan tuli vakava särö. Koska päätös koski koko kansankirkon järjestystä, rakennetta ja toimintaa, siihenastista oppia koskevaa discordiaa ei voitu soveltaa kirkon järjestykseen. Kirkko ei näet voi toimia johdonmukaisesti päättämässään järjestyksessä, ellei sen järjestyksen suhteen vallitse concordia. Kaksi erilaista järjestystä näet tarkoittaisi kahta eri kirkkoa.

 Kun luterilaisen opin concordia perustuu evankeliumin voittamien sydänten yhteiseen uskoon ja oppiin, niin kansankirkon uuden järjestyksen vaatima concordia viran ulottamisessa naisiin perustuu lakiin, pakkoon ja alistamiseen. Periaatteen kannalta aidon luterilaisen concordian ulkopuolella ovat ne, joiden tunnustus ei ole yhteneväinen luterilaisen tunnustuksen kanssa, ja he löytävät omantunnon ja toiminnan vapauden aidon luterilaisen kirkon ulkopuolelta. Nyt kansankirkon vaatima concordia niin sanotussa naispappeuskysymyksessä eroaa kuitenkin aidosta luterilaisesta opin concordiasta ratkaisevasti ja on sen vastakohta. Se näet säilyttää kaikilta muilta osin discordian, mutta edellyttää ehdottomasti alistumista kirkon järjestystä koskevaan concordiaan. Se suosittaa lähtöä kansankirkosta niille, jotka eivät halua mukautua, ja myöntää tässä kysymyksessä omantunnon vapauden vain sen ulkopuolella. Se haluaa lakiin perustuvaa concordiaa, kun se vaatii alistumista kirkon päättämään uuteen järjestykseen ja kun se on valmis hyväksymään sillä pohjalla tapahtuvan oppia ja käytäntöä koskevan mukautumisen, jonka ei tarvitse perustua uskoon tai vakaumukseen. Ymmärrämmehän mitä tämä merkitsee?

Vetoomus

 Vetoan niin sanotun naispappeuden torjujiin. Älkää pyrkikö siihen, että saisitte kansankirkossa jonkin suojaisen nurkan yhteisessä discordiassa. Se on epäjohdonmukainen ratkaisuyritys. Ajatelkaa loppuun asti, mitä merkitsee kieltäytyminen yhteistyöstä ns. naispapin kanssa, jos kuitenkin samalla olette valmiita yhteistyöhön ns. naispappeuden hyväksyvien miespappien ja sen päättämän kirkon kanssa. Jos yhteistyöstä kieltäytyminen rajoittuu naissukupuoleen ja vain oppikokonaisuuden (corpus doctrinae) yhden jäsenen (unus articulus: de ministerio ecclesiastico) yhteen osaan (una particula: de sexu pastoris), teidän on vaikeata puolustautua sukupuolista syrjimissyytettä vastaan.

 Vaikka ns. naispappeus on kristillisessä oppikokonaisuudessa vain yhden uskonkohdan yhden osan yksityiskohta, se on kuitenkin koko oppikokonaisuuden puhtaana säilymiseen vaikuttava perustavan tärkeä asia, jonka Raamattu perustelee sanomalla: "Nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" (1 Tim. 2:14).

 Asettakaa kunnioitettujen isienne ratkaisu pysyä kansankirkossa Jumalan sanan ja todellisen tilanteen valoon. Olette nähneet, että heidän ratkaisunsa on johtanut umpikujaan. Jos he voisivat nähdä teidän asemanne, tuskin he vaatisivat teitä pysymään kansankirkossa. Tuomitsematta isien henkilökohtaista uskoa on tullut aika nähdä, että he erehtyivät kirkkokysymyksessä, kun asettuivat vastustamaan tunnustuksellisten seurakuntien syntyä eivätkä lähteneet samalle tielle 1920-luvulla.

Hapatteen laki on väistämätön

Kiihtyvällä tavalla toteutuu Raamatun varoitus: "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan" (Gal. 5:9). Väärää oppia voimme hapatteen lisäksi verrata käen poikaseen pikkulinnun pesässä. Kun se kasvaa isoksi, se työntää pikkulinnun poikaset pesästä alas. Väärä oppi haluaa ensiksi viisauden maineen, sen myötä olemassaolonoikeuden, sitten tunnustettuja asemia ja oppituoleja ja lopulta yksinvallan. Naispappeuskysymys ei ole se vähäinen alkuhapate, joka on hapattamassa koko taikinaa. Se on kylläkin indikaattori, joka osoittaa kirkon luopuneen jo sitä ennen evankeliumin opista monessa kohdassa.

Lupa lähteä Egyptistä

 Kun piispat ja eräät muut niin sanotun naispappeuden kannattajat kehottavat raamatullisesta virkaopista kiinni pitäviä jättämään kansankirkon ja perustamaan oman kirkon tai liittymään meihin, heillä voi olla siihen erilaisia syitä. Jätän ne tässä pohtimatta. Ehkä Jumalan enkelit ovat panneet heidät kehottamaan teitä eroamaan kansankirkosta ja tehneet "faraon" halukkaaksi laskemaan "Israelin" pois (vrt. 2 Moos. 12:33).

 Israel otti tilaisuudesta vaarin ja lähti Egyptistä. Aika näyttää, mitä maassamme tapahtuu. Nyt olisi tilaus Sanasta ja tunnustuksesta kiinni pitävän, hengeltään aidon evankelisen kirkon kaikinpuoliselle vahvistamiselle. Näistä Jerusalemin raunioista voisi kohota Herran huone, jossa julistettaisiin kalliisti lunastettujen sielujen lohdutukseksi: "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa." (Val. 3:22–23.)

Raamattu kertoo tätä muistuttavasta tilanteesta näin: "Ja nähdessään kansanjoukot hänen [Jeesuksen] tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: 'Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.'" (Matt. 9:36–38). Niin kuin monessa muussakin uskon asiassa tässäkin usko kulkee edellä, tunteet laahaavat perässä. Ensiksi lähdetään matkaan, sitten nähdään, kuinka Jumala auttaa yli milloin mistäkin vaikeudesta. Näin Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani" (Joh. 7:17).

Paimen ja lammas

Apostolit kokosivat kristityt seurakuntiin ja erottivat heidät synagogasta. Ne, jotka eivät seuranneet apostolista sanaa, eivät olleet heidän lampaitaan. Lammas seuraa paimenen ääntä ja pysyy laumassa paimenen ympärillä. Paimen kulkee edellä, näyttää tietä, ja lammas seuraa. Ajamalla ei saa lampaita kulkemaan oikeaan suuntaan. Jo Mooses sanoi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni" (2 Moos. 32:26). Jeesus totesi niistä, jotka eivät seuranneet uskossa hänen ääntänsä: "Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani" (Joh. 10:26) ja lisäsi: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua." (Joh. 10:27). Tämä asettaa virkaopin oikeaan uomaansa.

Lupaukset kantavat ristin tiellä

 Paimenen toimeentulo on toissijaista, uskollinen lauman hoito on ensisijaista. Nyt kysytään meiltä paimenilta, uskommeko Jeesuksen sanan ja seuraammeko sitä. Jeesus ohjasi apostoleja viran hoitoon näillä sanoilla: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." (Matt. 10:38–42).

 Siitä ruoasta, jolla Jeesus ruokki kansan, jäi yksi vasullinen tähteitä jokaista apostolia varten. Jos otamme ristimme ja seuraamme Jeesusta, me pienetkin [pauli] saamme oman vasumme ruokaa ja myös lasillisen raikasta vettä elämän helteessä. Tämäkään ei jää toteutumatta.

 Jeesuksen äänen seuraaminen synnyttää lauman. Se synnyttää myös yksimielisyyden. Jeesuksen äänen seuraamisella on ihana lupaus. Jeesus sanoo: " Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä... Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni." (Joh. 10:10–11,27–28). 

 


Tyhjä vasen

Lue artikkeleita

    • All
    • Mika Bergman
    • Markku Särelä
    • Avioliitto
    • Israel
    • Jumalan Sana
    • Kaste
    • Kirkollinen Yhteys
    • Kirkollisia Uutisia
    • Kristillinen Seurakunta
    • Luominen
    • Perhe–elämä
    • Pyhä Henki
    • Raamattu
    • Uskon Perusasiat Ja Raamatunselitys
    • Vanhurskauttaminen
    • Uudestisyntyminen
    • Jeesuksen Syntymä
    • Ehtoollinen
    • Kirkkohistoria
    • Kirkkokuri
    • Saarnavirka
  • Oletus
  • Päivämäärä
  • Satunnainen
  • Etsimme nuoria miehiä ja varttuneempiakin, jotka ovat halukkaita pyhään saarnavirkaan Kuten tiedätte, kirkkomme on joutunut pastoripulaan. Sen vuoksi etsimme sellaisia nuoria miehiä ja jo varttuneitakin, jotka tuntevat sydämessään kutsumusta ja kiinnostusta pyhään saarnavirkaan. He voivat olla nuoriakin ja vasta rippikouluun tulevia. Mutta he voivat olla vanhempiakin, yli kolmekymmentävuotiaita. Pääasia on,
    Read More
  • Johdantoa Kristillisessä kirkossa saa opettaa vain pyhän Raamatun ilmoittamaa oppia. ”Ei pidä järkeillä yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1 Kor. 4:6) Jokaiselle opille tulee olla selvä raamattunäyttö. Pyhä Raamattu on ainoa opin lähde. Se on myös itsessään selvä: ”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo tielleni.” (Ps. 119:105) Se on
    Read More
    • Kaste
    • Markku Särelä
    • Uudestisyntyminen
  • Koko Raamattu Jumalan sanana Käännös lähtee siitä, että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima Jumalan sana. Tämä periaate on ohjannut käännösprosessin jokaista vaihetta. Kääntämistä hallitsi pohjatekstin kunnioittaminen. Käännös on sanatarkempi kuin vuoden 1992 kirkkoraamattu. Käännettävän tekstin ajatus on pyritty välittämään suomen kielelle tinkimättä sen sanavalinnoista, mikäli tämä on ollut ymmärrettävästi mahdollista.
    Read More
    • Raamattu
  • Uuden avioliittolain myötä useampi kansankirkon pastori on ilmaissut aikeensa vihkiä homopareja avioliittoon. He mieltävät toimivansa Raamatun hengessä siunatessaan kahden samaa sukupuolta olevan liiton. Ehkä osa heistä tiedostaa sen, että Raamattu tuomitsee useassa kohdassa samaa sukupuolta olevien väliset sukupuolisuhteet, mutta he yleensä ajattelevat näiden kohtien olevan sidoksissa omaan aikaansa. Kun pohditaan
    Read More
    • Avioliitto
    • Jumalan Sana
    • Mika Bergman
  • STLK:n 45. varsinaisen kirkkokunnankokouksen julkilausuma. Niin kuin Pyhä Henki liikkui alussa vetten päällä (1 Moos. 1:2), niin hän toimii myös pyhässä kasteessa luoden uutta. Sen kautta hän synnyttää synteihinsä kuolleet (Ef. 2:1) uuteen hengelliseen elämään (Joh. 3:5, Tiit. 3:5). Kasteen myötä saadaan Pyhä Henki (Apt. 2:38) sydämeen asumaan (1 Kor.
    Read More
    • Pyhä Henki
  • Jumala asetti avioliiton miehen ja naisen välille jo Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Se kuuluu siis yleiseen siveyslakiin, joka koskee kaikkia ihmisiä. Näin Jumalan sana, Pyhä Raamattu, ilmoittaa. Kun Jumala loi ihmisen, hän loi heidät mieheksi ja naiseksi. Hän myös siunasi heidät. Tähän siunaukseen perustuu miehen ja naisen keskinäinen avioelämä. Sen vakiintuneena
    Read More
    • Perhe–elämä
  • Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon seurakunnat ovat Jumalaa kiittäen yksimielisesti todenneet, että niillä on opillinen ja kirkollinen yhteys Ylösnousemuksen Luterilaisen Augsburgin Tunnustuksen Seurakunnan kanssa (Riika, Latvia) kanssa. Seurakunnan nimi latviaksi on Augsburgas ticibas apliecibas Augšamcelšanas luteranu draudze. Tämä seurakunta totesi omasta puolestaan opillisen ja kirkollisen yhteyden seurakuntiemme kanssa helmikuussa. Latvialainen sisarseurakuntamme
    Read More
    • Kirkollisia Uutisia
  • לָכֵן יִתֵּ֙ן אֲדֹנָ֥י ה֛וּא לָכֶ֖ם א֑וֹת הִנֵּ֣ה הָעַלְמָ֗ה הָרָה֙ וְיֹלֶ֣דֶת בֵּ֔ן וְקָרָ֥את שְׁמ֖וֹ עִמָּ֥נוּ אֵֽל׃ Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes. 7:14. Selitettävä kohta on Jesajan kirjan alkupuolelta, Jes. 7:14. Ymmärtääksemme tätä jaetta meidän on katsottava
    Read More
    • Jeesuksen Syntymä
  • Augsburgin tunnustuksen VII:n uskonkohdan mukaisesti tunnustamme: "Sillä kristillisen kirkon todelliseen yhteyteen riittää, että siinä evankeliumi saarnataan yksimielisesti puhtaan käsityksen mukaisesti ja sakramentit Jumalan sanan mukaisesti jaetaan." (Saksalaisen tekstin mukainen käännös). Latinalainen versio kuuluu käännettynä: "Ja kirkon oikeaan yhteyteen on tarpeen (satis est) yksimielisyys evankeliumin opissa ja sakramenttien jakamisessa." Ymmärrämme "evankeliumin
    Read More
    • Kirkollinen Yhteys
  • Monet kesät ja syksyt ovat muuttuneet talviksi ja taas kevään myötä kesiksi niistä ajoista, kun Jeesus Vapahtajani tarttui minua kädestä ja sanoi: "Minä näytän sinulle elämäsi tien, jota sinun tulee käydä." Sitä tietä olen kulkenut jo hyvin pitkälle, eikä sen määränpää ole vielä saavutettu, vaikka koti onkin jo lähellä. Usein
    Read More
    • Kristillinen Seurakunta
  • Te kansankirkon papit, jotka vastustatte niin sanottua naispappeutta, olette uskonne ja käytäntönne vuoksi tulilinjalla. Teitä vastustavat kansan enemmistö, tiedotusvälineet, epäuskoinen maailma sekä kaikki kansankirkon piispat, pappien valtaenemmistö ja suuri joukko kirkkokansaa. Vaikka haluatte edelleen pysyä kansankirkossa, minun sallittaneen kuitenkin kirjoittaa teille virkakysymyksessä puolustuspuhe, Plädoyer. Olen tottunut siihen, että usein kansankirkkoon
    Read More
    • Jumalan Sana
    • Kirkollinen Yhteys
  • Kansankirkko muutti joitakin vuosia sitten käytäntöään ja jakaa myös lapsille ehtoollisen. Tätä uutta käytäntöä pyritään perustelemaan ja selittämään se luterilaiseksi. Oltiinko siis sitä ennen epäluterilaisia? Tunnustuksellinen luterilainen kirkko ei jaa ehtoollista pienille lapsille, vaan vasta niille, jotka ovat käyneet rippikoulun ja ovat konfirmoidut. Olemmeko siis epäluterilaisia?Käytäntömme perustuu seuraaviin asioihin. Kastamme
    Read More
    • Ehtoollinen
  • Yhteiskunnassa on keskusteltu jo pitkään siitä, kuinka homoseksuaaliseen suhteeseen on suhtauduttava. Nykyaikana keskustelu on entistäkin vilkkaampaa sen johdosta, että eduskunnassa on esitetty sellaisen lain säätämistä, joka johtaisi homoseksuaalisen suhteen rekisteröimiseen ja monessa suhteessa sen rinnastamiseen avioliiton kanssa. Tämän johdosta on syytä tarkastella sitä, mitä Raamattu ja sen ilmoittama luomisjärjestys asiasta
    Read More
    • Avioliitto
    • Luominen
  • Muutamia kymmeniä vuosia sitten ilmestyi englanninkielinen Raamatun käännös, jossa hebreankielinen sana, jonka oikea käännös on "neitsyt", käännettiin sanoilla "nuori nainen" (Young woman). On todennäköistä, että tämä väärä käännös johtui kääntäjien halusta kumota oppi siitä, että Jeesus syntyi neitseestä. Sillä se yhteys, jossa sana ilmenee, osoittaa selvästi, että kysymyksessä on neitsyt.
    Read More
    • Jeesuksen Syntymä
  • Olemme kiinnittäneet lehdessämme huomiota moniin vakaviin asioihin, joilla kansankirkko on luopunut pyhästä Raamatun sanasta ja luterilaisesta opista. Näihin asioihin kuuluvat mm. opit vanhurskauttamisesta, Raamatun erehtymättömyydestä ja sen arvovallasta, kirkosta, julkisesta saarnavirasta sekä opin yksimielisyyteen perustuvasta kirkollisesta yhteydestä. Kansankirkko hyväksyi ns. yhteisen julistuksen paavikirkon kanssa, mikä seikka osoitti suurta piittaamattomuutta luterilaisen
    Read More
  • Luterilaisen ja reformoidun raamatunselityksen välillä on merkitsevä ero. Jokaiselle rivikristitylle ei ole kuitenkaan itsestään selvää, mikä tämä ero on. Yhteistä Luterilaisen opin mukaan Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pyhä Henki on johtanut Raamatun kirjoittajia siten, että kaikki heidän kirjoittamansa on Jumalan erityisestä henkivaikutuksesta kirjoitettua. Sitä sanomme inspiraatioksi eli innoitukseksi.
    Read More
    • Raamattu
  • Rakkaudellinen kirkko ei ole ryhditön Raamatussa ei esiinny sanaa kirkkokuri, vaan se on myöhemman ajan teologinen termi. Haluamme antaa sille raamatullisen sisällön ja siirtää ajatuksistamme sivuun ne monet vaarinkaytökset, joita kirkon historian aikana inkvisiitioineen ja jalkapuineen on tähän sanaan sisällytetty. Kirkko, joka harjoittaa asiallisesti kirkkokuria, ei ajelehdi opin tuulissa ja
    Read More
    • Kirkkokuri
  • Apostoli Paavali opettaa Israelista perusteellisesti Roomalaiskirjeessä luvuissa 9-11. Jos haluamme päästä selville, mikä Israelin asema on Uuden Testamentin aikana, meidän on erityisesti tutkittava näitä lukuja. Vanha Testamentti sisältää paljon ennustuksia ja opetuksia Israelista. Mutta useat ennustukset ovat toteutuneet jo Vanhan Testamentin aikana. Lisäksi useat ennustukset sisältävät värikästä kuvakieltä: On ajallisesta
    Read More
    • Israel
  • 1. Uskomme, opetamme ja tunnustamme yhdessä kaikkien aikojen koko Kristuksen kirkon kanssa, että pyhän Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin, kaikki kanoniset kirjat ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt Jumalan sana ja ilmoitus ja kristillisessä kirkossa opin ja elämän ylin ohje, jonka mukaan kaikkea opetusta ja kaikkia muita kirjallisia, jopa parhaimpien
    Read More
    • Raamattu
  • 1. Avioliiton säätäminen ja tarkoitus Raamatussa Avioliitto on Jumalan järjestys, joka jo luomisessa on säädetty yhteiskunnan perustaksi. Kun Jumala oli luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, hän sääsi avioliiton suvun jatkumisen ja säilymisen tavaksi, 1 Moos. 1 :27-28: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksen, ja, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja
    Read More
    • Avioliitto
Lataa lisää pidä SHIFT pohjassa ladataksesi kaikki Lataa kaikki