Mutta tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu niille, jotka ovat lain alla, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä, sen tähden, ettei mitään lihaa julisteta hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista, sillä lain kautta tulee synnintunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta Laki ja Profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa, sen, että hän itse on vanhurskas ja julistaa vanhurskaaksi sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Room. 3:19–27

Elämäsi rakkain kirje

Kallis kuulija, mikä on tärkein saamasi kirje tai postikortti? Sinulla on ehkä tuo tervehdys vieläkin tallessa? Miksi juuri se on sinulle kallisarvoisin?

Saamme kuulla tässä epistolassamme Jumalan lähettämän kirjeen meille. Sillä niin kuin ajallisillakin kirjeillämme on lähettäjä, sillä on viesti ja on vastaanottaja, niin ovat tälläkin kirjeellä kaikki nämä.

Epistolamme on alun perin julkaistukin kirjeessä, apostoli Paavalin, entisen juutalaisen fariseuksen, Saulus Tarsolaisen, alkuvuodesta 58 jälkeen Kristuksen Rooman kristilliselle seurakunnalle lähettämässä kirjeessä. Hän kirjoitti sen Efesossa ja lähetti sen sieltä Roomaan.

Ja miten kauas se onkaan kulkeutunut. Pian kaksi tuhatta vuotta se on ollut matkalla. Eri kielillä ja kaikissa maanosissa. Monissa paikoissa se on säilytetty vain suljettuna ja pimeässä muun Jumalan pyhän sanan mukana. Mutta Jumalan armosta sitä on myös luettu ahkerasti, ja se on saanut saattaa uskoon ja rohkaista seuraamaan Kristusta.

Paavalilla oli Herramme kutsumana apostolina tärkeää asiaa niin Rooman kristityille kuin kaikille seurakunnille. Hän oli saanut sydämelleen Jumalan lähettämän kirjeen ja hänen oli vietävä se eteenpäin. Se ei ollut hänelle palkkatyö, ei harrastus, eikä velvollisuus, vaan paljon paljon enemmän.

Siitä kaikesta kertoo hänen huudahduksensa: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1 Kor. 9:16) Tällä Jumalalta saamallaan välttämättömyydellä Paavali tässäkin tekstissämme kirjoittaa.

Mitä sinulle kuuluu?

Ajallisen elämämme kirjeissä ja nykyisin myös sähköposteissa ystäville on tapana, että viestin lähettäjä kertoo jotakin menneistä vaiheistaan, ehkä hieman myös nykyhetkestä ja sitten vielä tulevastakin. Huomaavainen ystävä haluaa samalla kysyä ja kuulla mitä vastaanottajan elämään kuuluu. Huomaathan Rakas Ystävä, että niin Jumalakin tässä sydänkirjeessään tekee.

Mutta kaikki ihmiset eivät vastaa Hänelle, vaan heittävät kirjeen pois luotaan kuin turhana pitämänsä mainoksen. Kaikkien pitää kuitenkin kerran avata tämä kirje, joko täällä ajassa tai sitten viimeisenä päivänä, mutta silloin mahdollisuus siihen vastaamiseen on jo ohitse.

Jumalan pitkämielisyydestä ihmiskuntaa kohtaan kertoo se, että Hän on jo aikaisemmin lähettänyt lakinsa ja profeettansa. Silloin Hän on ilmoittanut majesteettisen tahtonsa ja omistajan oikeutensa meihin ja koko maailmaan. Sillä kirjeemme Suuri Lähettäjä ei halua kenenkään ylpeilevän vaelluksestaan, ei kuvittelevan voivansa pärjätä ilman Vapahtajaa. Siksi Hän on jo tässä kokonaisessa sopimuskirjeessään, Pyhässä Raamatussa, ilmoittanut nämä sanansa: ”minkä laki sanoo, sen se puhuu niille, jotka ovat lain alla, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.”

Mutta kuka haluaa olla lain alla, ei kukaan! Mutta lain alla on oltava, jotta sen alta pääsee pois armoon ja anteeksiantamukseen. Sinne ei ole muuta tietä. Niin moni on tämän kirjeen torjunut, jotta ei vain joutuisi lain alle. Kaikkivaltiaan sanat ovat osuneet ja monet ovat myöhemmin torjumistaan katuneet. Jumalan armosta on kuitenkin heitä, joiden pää on painunut tämän Jumalan pyhän viestin ylle. Kirje on kastunut katumuksen kyynelistä. On alettu kysyä lisää sen Lähettäjästä, etsiä Hänen osoitettaan ja kysyä ’mitä vastaan Hänelle´.

Kallis kuulija, onko tämä sinulle tuttua? Sillä tämän elämän tärkeimmän kirjeen Lähettäjä kysyy sinulta: ”Mitä sinulle tänään kuuluu?” Hän haluaa tietää, missä menet ja millä mallilla elämäsi on. Mutta jo kysyessään Hän tietää ja tuntee kaikki vastaukset. Sillä kirjeemme Lähettäjä on Itse Rehellisyys. Hän ei kiertele, eikä kaartele, ei selittele, eikä pimitä mitään, vaan tietää meidän rikkoneemme Hänen pyhän tahtonsa. Siksi Hän kirjoittaa suoraan, ”ettei mitään lihaa julisteta hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista, sillä lain kautta tulee synnintunto”. Mutta ihmeellinen on Jumalan armo, sillä Hän ei kirjoita tuomitakseen, vaan armahtaakseen meitä. Hän ei syytä, eikä tuomitse, vaan kutsuu luokseen. Juuri siksi Hän on lähettänyt kirjeensä ja ottanut yhteyttä vain, jotta Hän saa antaa anteeksi ja pitää hyvänään.

Jumalan laki on täytetty

Huomaathan tarkasti Kallis Kuulija, ettei tässä epistolassamme ole jakeiden 20 ja 21 välissä sanottu mitään. Ensin Suurin Kirjeystävämme ilmoittaa jakeen 20 lopussa: ”lain kautta tulee synnintunto.” Ja sitten heti sen jälkeen: ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta Laki ja Profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia.” Välissä ei ole ehtoja, eikä vaatimuksia meille, ei edellytyksiä, eikä sopimussisältöjä millainen meidän tulisi olla, jotta saamme kuulla ja uskoa omalle kohdallemme nämä sanat Jumalan vanhurskaudesta.

Siksi Kaikkivaltias kutsuu kirjeessään ehdoitta kaikkia. Jokaiselle kaikuu armon evankeliumi: Ota ja lue, tartu ja omista Jumalan kutsu tulla mukaan Karitsan ikuiseen hääjuhlaan. Sillä Jumalan vanhurskaus eli Hänen pyhä tahtonsa ja oikeudenmukainen lakinsa on jo armollisesti täysin täytetty. Ja siksi ne on nyt ilmoitettu ilman lakia eli ilman mitään vaatimusta tai ihmistekoa.

Kysymme miten jo Laki ja Profeetat todistavat Jumalan vanhurskaudesta, joka on ilmoitettu ilman lakia.
Tässä ensin mainittu Laki tarkoittaa Mooseksen viittä kirjaa ja profeetat Jumalan vanhan liiton aikana lähettämien sanansaattajien kirjoja. Läpi Mooseksen kirjojen kaikuvat sanat ”saada armo Herran silmien edessä”. Sitä rukoillaan ja siihen turvaudutaan. Profeetat taas kuuluttavat Jumalan käskystä Herran Kärsivää Palvelijaa, Messiasta ja Uhrikaritsaa, joka annetaan koko ihmiskunnan kaikkien syntien edestä. Näin Laki ja Profeetat ilmoittavat jo ennen kaiken luomista olleen Jumalan pelastussuunnitelman ja armotahdon ihmisiä kohtaan. Se kulkee punaisena lankana läpi luomisen ja vanhan liiton ajan, ilmoitettuna mutta silloin vielä kuin kätkettynä tullakseen Kristuksessa julki maailmalle.

Alkuun Pyhän Jumalan kirje näyttäytyi meille perintätoimiston kirjeenä. Kädet vapisten ja sydän arkana avasimme sen, kun näimme sen Lähettäjän. Tiesimme kirjeen olevan Häneltä, jonka omia me olemme, mutta jonka tahdon olimme rikkoneet ja Hänen lahjansa tuhlanneet. Mutta mikä riemullinen yllätys sitten koittikaan, kun saimme lukea kirjeen sisällön! Sillä kirjeemme ei olekaan perintäkirje, vaan perintökirje.

Heti ensimmäisistä sanoistaan se on täynnä Jumalan sydämen rakkauden kutsua tulla luokseen. Ansaitsematon perintömme onkin meille armosta annettu. Orvot on kutsuttu perillisiksi, osattomat omistajiksi. Perinnän vaihtuessa iankaikkisesti kestävään perintöön, sydämemme sulaa ja käymme anteeksipyytävin sydämin Herramme luokse.

Mutta kuka maksoi perinnän? Mistä tämä perintö? Kolmiykseys jatkaa sanassaan: ”se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta.” Omistathan nämä sanat Kallis Ystävä sielusi ja sydämesi varmimpaan tallelokeroon: ´Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen…´ näissä sanoissa on taivaanportti, käynti iankaikkisuuteen, jolta on ovi Kristuksen tähden nostettu pois.

Tässä Vapahtajassa on elämämme ja autuutemme, iankaikkinen lepomme ja turvakalliomme. Hän maksoi kaiken syntivelkamme, Hän sovitti meidät Pyhän Jumalan kanssa, Hän lunasti meidät kuolemasta ja kadotuksesta. Ja Pyhän Henkensä kautta Kristus lahjoittaa meille uskon ja sen kautta pelastuksen. Jeesuksessa on näin kaikki jo valmista ja leposijamme odottamassa meitä. Tässä Herrassamme ja Mestarissamme ei ole yhtään erotusta. Ei erotusta siinä mitä elämäämme on aikaisemmin kuulunut, ei iässä eikä asemassa, kaikki ovat armahdettuja ja Herrassamme kutsuttuja uskomaan ja ottamaan ikuinen pelastus vastaan. Sillä Jumalamme jatkaa: kaikki ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Millainen kaiken kattava ja syliinsä sulkeva kolmen kohdan sinetti: Saavat Hänen armostaan – sen lunastuksen – lahjaksi.

Kristus on Armoistuimemme

Pyhä Taivaallinen Isä asetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa. Kaikkivaltiaan vanhurskas armotahto tuli näin ilmi Hänen Pyhässä Pojassaan. Ja Tämän Vapahtajamme Hän asetti armoistuimeksi, jonka luokse käymme uskon kautta. Jumala käski Moosesta ja israelilaisia heidän erämaavaelluksellaan rakentamaan Jumalalle pyhäkön ja valmistamaan sinne puhtaasta kullasta arkin. Se sisälsi Jumalan lain taulut, mannaa sisältävän kultaruukun ja Mooseksen veljen, Aaronin, viheriöivän sauvan. (Hebr. 9:4)

Jumala määräsi tekemään arkkiin kanneksi armoistuimen puhtaasta kullasta. Kaikkivaltias sanoi: ”Aseta armoistuin arkin päälle ja pane arkkiin laki, jonka sinulle annan. Siinä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä, kaiken sen, minkä sinun kauttasi israelilaisille säädän.” (2 Moos. 25:21–22) Näin Toisen Mooseksen kirjan luvussa 25. Ja apostoli Paavali saarnaa, että nyt Vapahtajamme Jeesus Kristus on asetettu pysyväksi ja ikuiseksi Armoistuimeksi. Hän puhuu nyt meille armonsanoja. Tämän Taivaallinen Isämme on vahvistanut Itse sanoillaan: "Tämä on rakas Poikani, johon olen mieltynyt, kuulkaa häntä." (Matt. 17:5)

Lunastajamme on täysin synnitön ja kaikessa puhdas, kuten ilmestysmajan arkin armoistuin eli kansi oli pelkästään puhdasta kultaa. Ja Kristuksen Armoistuimen alle on kätketty Jumalan täytetty ja sovitettu laki.
Vapahtajamme vuoksi Hänen Armoistuintaan ei nosteta lain päältä. Se pysyy ja peittää täytetyn lain. Siksi Häneen uskoville Armoistuin pysyy myös viimeisenä päivänä. Sillä kuulethan Rakas Ystävä, sen olevan nimensä mukaisesti ARMOistuin. Hänen sijallaan on oleva armo ja anteeksiantamus, johon enkelitkin halajavat katsoa, kuten kultakerubit Israelin liiton arkin kannen päällä katsoivat.

Huomaathan myös, että kuten liiton arkki oli muualta tehty akasiapuusta, mutta päällystetty kullalla, niin olemme mekin itsessämme vailla pelastuksen kultaa, kuten puut, joissa ei kultaa ole. Mutta Tämän Armoistuimen alla olemme mekin Hänen sovitus- ja lunastustyönsä kullan kaikkialta ja joka puolelta peittämiä. Kulta on yksin Hänen, ja täysin lahjaa meille. Mutta Hänen tahdostaan ja Hänen valaminaan meidät on Hänen pelastuksensa kultaan upotettuja, kuten ei arkin puutakaan mistään kullan keskeltä näkynyt. Ja niin saamme olla koko elämämme osalta Hänen armon kultansa verhoamia ja suojaamia.

Poikansa Uhrin vuoksi Taivaallinen Isä on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit, kuten epistolassamme ilmoitetaan. Kysymme vielä: mitä tarkoittavat sanat ´ennen tehdyt synnit´? Entä nykyiset ja tulevat syntimme, sillä synti asuu meissä valitettavasti ajallisen elämämme loppuun asti? Entä kun lankeamme vielä uskon lahjan saatuammekin? Tämä sana tarkoittaa ennen Jeesuksen maanpäällistä vaellusta tehtyjä syntejä, sillä aivan kaikki synnit, eli koko maailman synnin, nykyiset ja tulevatkin, Hän on jo kantanut ja sovittanut: syntiinlankeemuksen synnistä aina kerran koko ihmiskunnan viimeiseen synnin tekoon, ajatukseen tai lankeemukseen. Näin maailmahistoriassa ei siis ole yhtään syntiä, ei mennyttä eikä tulevaa, jonka rangaistusta Herramme ei jo olisi kokonaan kärsinyt ja sitä täysin maksanut ja sovittanut.

Tämän vahvistaa epistolamme lohdullinen jatko: ”Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa, sen, että hän itse on vanhurskas ja julistaa vanhurskaaksi sen, jolla on usko Jeesukseen.” Koska Jumala osoittaa vanhurskautensa nykyajassa, joka jatkuu aina Hänen Poikansa voittoisaan paluuseen asti, on Kaikkivaltiaan armo totta joka päivä ja ikuisen elämän tie avoinna Hänen Pojassaan. Ja siihen asti tätä Jumalan kirjeen sanaa julistetaan.

Vie Jumalan kirje eteenpäin

Olemme näin ottaneet vastaan ja lukeneet loppuun tämän Rakkaan Taivaan isän pelastuksen kirjeemme osan. ­Ja olemme vastanneet Hänelle kiitoksella ja ylistyksellä Häneltä saamallamme lahjauskollamme. Kulku pitoihin on Hänen turvallisessa seurassaan näin avattu. Taivaallinen Isämme vielä varmistaa, ettei kukaan heitä pois tätä kutsua ja poikkea ylpeilemisen vuoksi pois taivastieltä. Siksi Hän kysyy: ”Missä siis on kerskaaminen?” Siihen kuuluu Hänen oma vastauksensa: ”Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.” Pelastumiseen lahjauskossa kuuluu ainoana ylpeyden aiheena Armollinen Vapahtajamme. Tekomme eivät voi tuoda pelastukseen mitään. Uskon laki on armon laki ja täytetyn Jumalan tahdon laki.

Mutta tässä kirjeessä on kuitenkin vielä yksi tärkeä piirre ajallisen elämäsi rakkaimpaan kirjeeseen tai korttiin verrattuna: Tätä iankaikkisen elämän kirjettä ei ole tarkoitettu piilotettavaksi elämän muistojen laatikkoon tai esiin kaivettavaksi vain juhlapäivinä. Se ei ole myöskään persoonaton ketjukirje, joka on helppo ohittaa, vaan osoitettu myös heille, jotka ovat vielä pelastuksen kirjettä vailla. Siksi se on annettu meille välitettäväksi eteenpäin, yhteiseksi aarteeksi ja kaikkien omaisuudeksi, sillä sen kutsu koskee kaikkia. Tämä kirje pitää välittää monin tavoin eteenpäin. Sillä pelastuksen kirjeemme kääntää jokaisen uskovan katseen päivittäin Vapahtajaamme. Häneen, josta apostoli Johannes ilmestyksessään saarnaa: ”Kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän on asuva heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa. Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, ei murhetta, ei itkua eikä kipua ole enää oleva, sillä entinen on mennyt pois." (Ilm. 21:3–4)

Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan saarna aikuistenleirin päätösjumalanpalveluksessa 9.7.2023 Siitamassa Orivedellä.