Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kalliit ystävät,

Nykyisin jotkut varttuneemmatkin suomalaiset kysyvät: miksi maassamme vietetään kirkollisia juhlapyhiä. Niihin liittyvät vapaapäivät ansiotyöstä kyllä kelpaavat, mutta vain harva etsiytyy silloin Jumalan sanan kuuloon ja ehtoolliselle. Aikaisemmin pyhäkoulu- ja rippikoulutyö piti suurimman osan kansaa edes tietoisina pyhäpäivien merkityksistä. Jo suomen kielessämme käytetyt sanat ´arkipyhä´ ja ´arkivapaa´ kertovat arjen ja maallisuuden vallasta ja yrityksestä nousta hengellisen elämän ylitse. Niin pitkälle on maallistunut ja kaiken kaupallistava aikamme edennyt. Pyhä ja arki ovat sekoittuneet toisiinsa, eikä maallisessa elämässä viikonvaihdetta erota enää kunnolla arkipäivistä.

On suurta Jumalan armoa, että yhteiskunnassamme vielä vietetään pyhäpäiviä, vaikka pienelläkin joukolla. Tämä on tärkeää, jotta Jumalan sana kuuluu yhä keskuudessamme, ja jotta kaikki päivät eivät ole vain yhtä harmaata jatkumoa, kuten joissakin maissa on tapana. En tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkia päiviä tulisi viettää pyhäpäivinä, vaikka elämä uskossa onkin ainutlaatuisen arvokasta ja Herramme vuoksi pyhää joka hetki. Kristukseen uskova seurakunta on kristillisessä vapaudessaan valinnut pyhäpäiväkseen sunnuntain, koska se on Herramme ylösnousemuksen päivä.

Teemme ahkerasti ja tunnollisesti työmme niille varattuina päivinä. Monet palvelevat lähimmäisiään kutsumustyössään läpi vuorokausien, viikkojen ja vuosien, työnsä määrää kysymättä. Tarvitsemme kuitenkin jokainen lepoa ja virkistystä. Siksi meillä tulee olla myös vapaamme. Mutta juuri siksi meillä on myös pyhäpäivämme.

Jumala käskee sanassaan, Toisen Mooseksen kirjan, luvussa 20, jakeessa 8: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Tämä on Jumalan lain kolmas käsky. Uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää tämän käskyn Vähässä katekismuksessaan seuraavasti: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.”

Tähän liittyy Lutherin jatko-opetus: ”Pyhittäminen on jonkin asian erottamista ja siunaamista Jumalan tarkoittamaan käyttöön Jumalan sanalla ja rukouksella. Ilman Jumalan sanaa emme voi pyhittää mitään.

Me pyhitämme oikealla tavalla lepopäivän, kun kokoonnumme uskoen kuulemaan seurakunnassa puhdasta Jumalan sanaa, käyttämään sakramentteja, kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa, ja kun käytämme yksityisesti Jumalan sanaa ahkerasti ja pyhitämme elämämme uskomalla Jumalan sanan. Joutenolo ilman Jumalan sanan käyttöä ei ole lepopäivän pyhittämistä.”

Luther viittaa tässä kahteen Apostolien tekojen kohtaan. Ensin luvun kaksi, jakeeseen 42: ”He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Toiseksi luvun 17 jakeeseen 11: ”He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.”

Lepopäivän erityinen merkitys on näin liittymisessä ja rakentumisessa Jumalan sanaan. Siksi on erityisen tärkeää, että tänään vietettävä Kristuksen taivaaseenastumisen päivä eli Helatorstai on juuri torstai, eikä lauantai, koska juuri tänään tulee ensimmäisestä Pääsiäissunnuntaista kuluneeksi 40 vuorokautta. Nämä päivät on laskettu niin, että tuo pääsiäissunnuntai lasketaan raamatullisen käytännön mukaisesti tähän lukuun mukaan.

Vuosina 1973–1991 Helatorstaita vietettiin maassamme Helatorstaita edeltävän viikon lauantaina, ilmeisesti jotta ei menetetty yhtä arkipyhää vapaaksi työstä. Mutta Helatorstain nimikin kertoo jo pyhästä, koska suomen kieleemme hela-sana tulee pyhää merkitsevistä ruotsin hel ja helg -sanoista. Helatorstain tärkein sanoma on sen toisen nimen mukaisesti Kristuksen taivaaseenastuminen. Kärsittyään, kuoltuaan ja ylösnoustuaan Hän ei jäänyt tänne maailmaan, vaan Hänet otettiin takaisin taivaan pyhyyteen Isän luokse.

Hänessä on siksi tärkeä kehotuksen sana niin tämän kuin kaikkien muidenkin pyhäpäivien viettämiseen. Sillä mekään emme jää lopullisesti tänne aikaan. Jokainen ihminen on Jumalan luomana, tahtomana ja tarkoittamana ikuisuusolento. Ja Kaikkivaltias kutsuu jokaista viettämään ikuisuuden luonaan. Siksi myös Helatorstai saarnaa meille Kristuksen Uhrista alkanutta päättymätöntä riemuvuotta. Kirkkovuoden kierto ei siksi ole paikallaan polkemista, vaan eteenpäin kulkemista Kristuksen voiton levossa ja tukeutuen Hänen armonvälineisiinsä matkalla taivaan kotiin.

Seurakuntalaiset ja läheiset

Tälle matkalle Herramme on antanut meille myös seurakuntalaisemme ja muut läheisemme. Pyhäpäivien vieton tarkoitus on saada meidät muistamaan heitä, olemaan apuna ja myös autettavana, kun sen aika on. Saamme ja oikeammin meidän myös tulee pyytää apua ja tukea, kun jokin asia meitä koettelee. Siksi pyhäpäivät eivät ole myöskään suorittamista eikä kilpailua, vaan vastavuoroista toistemme auttamista ja tukemista. Pyhäpäivät rohkaisevat laupeuden työhön myös arjessa. Sillä muistammehan me arjessakin toimia kohteliaasti, asiallisesti ja ystävällisesti kaikkia kohtaan?

Pyhän erityinen merkitys on näin käydä Vapahtajamme kanssa toistemme luokse. Silloin on tärkeä saada elää Jeesuksen lampaana, joka kaipaa kanssauskovien yhteistä laumaa ja seuraa. Pastorilta pyydettävä rippi ja sielunhoito on olennainen osa pyhää vaellusta ja kristittynä elämistä myös arjessa.

Kysyin 15-vuotiaana rippipapiltani rippikoulun muisteluviikonlopussa eli niin sanotulla jatkoriparilla: ”Voiko kristitty elää yksin uskossa?” Olin ainoana lapsena tottunut olemaan usein yksin. Aika nopeasti pastori vastasi tähän: ”Ei voi. Kristitty tarvitsee yhdessä toisten uskovien kanssa yhteyden Kristukseen ja Hänen armonvälineisiinsä, jotta hän säilyy uskossa.” Olen tänä päivänä kiitollinen tästä vastauksesta. Moni kristitty joutuu kuitenkin elämään uskonsa kanssa yksin. Mutta juuri siksi meillä on Jumalan lahjana kirkkomme ja sen seurakunnat. Siksi saamme kutsua yksin eläviä, elämän koettelemia ja aivan jokaista jumalanpalveluksiin ja Raamatun sanan kuuloon, jotta kaikki Jeesuksen omat kulkisivat yhteistä matkaa niin arjessa kuin pyhässäkin.

Kulkekaa Kristuksen kanssa

Kolmas ja tärkein pyhäpäivien vieton merkitys on jatkuva kulku Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän on lahjoittanut meille Itsensä ja tullut meitä uskossamme monin eri tavoin vastaan. Maanpäällisen elämänsä ja kärsimyksensä lisäksi Hän tulee vastaan päivittäin uskossamme. Kasteen ja ehtoollisen kautta sekä Raamatun sanassa Hän käy luoksemme kulkeakseen vierellämme iankaikkiseen lepoon. Mutta myös monen rakkaamme huolen ja murheen kautta Hän tulee meitä vastaan pyytäen apuamme ja kutsuen työhönsä.

Kristuksen läsnäolo vahvistuu ja käy meille sitä ilmeisemmäksi mitä tiiviimmin saamme elää seurakuntaelämää ja Hänen armonvälineistään. Olkaamme kiitollisia Herrallemme Kirkostamme ja sen seurakunnista. Jumalan armosta saada vaeltaa yhtenä laumana kohti ikuisen autuuden leposijoja. Siinä toteutuu myös tämän juhlapäivämme otsikko ”Saamme olla Kristuksen kanssa”.

Siitä saarnaa koko Helatorstain sanoma. Hän kokosi omansa luokseen ja saatteli heidät matkaan. Niin Hän tekee aina jumalanpalveluksessammekin: Hän kokoaa yhteen ja lähettää eteenpäin. Niin Hän tekee myös taivaan ovella. Sinne Hän kokoaa omansa ja saattelee armonvaltakuntaansa antaen nähdä siellä kaikki edeltämenneet rakkaamme ja kaikki ne ihmeelliset lahjat, jotka Hän on sinne valmistanut. Sillä ei ole meillä täällä pysyvää asuinsijaa, vaan tulevaista me etsimme.

Rukoilkaamme.

Pyhä, Rakas Vapahtajamme, Herramme Jeesus Kristus, kiitämme Sinua kaikesta laupeudestasi, johdatuksestasi ja huolenpidostasi. Kiitämme kirkostamme, sen seurakunnista ja kaikista seurakuntalaisistamme. Sinä, Hyvä Paimenemme, olet meille ihmeellisen Laupias. Olet kärsivällinen ja anteeksiantava meitä kohtaan. Ja niin runsaasti ravitset ja ruokit laumasi, kaikin tavoin sitä hoidat. Siitä kaikesta Sinua kiitämme. Johda askeleemme myös täältä eteenpäin, jotta kaikessa ja kaiken aikaa turvaamme pyhään sanaasi ja sakramentteihisi, ja niissä kuultaviin lupauksiisi. Pidä meistä kiinni ja johda elämämme, jotta aina uskossa luotamme Sinun täydelliseen Uhriisi edestämme. Siunaa ja hoida kaikkia niitä seurakuntalaisia, jotka eivät tänään päässeet juhlapäiväämme. Nosta Herra meidät kaikki armosyliisi, jotta siinä saamme levätä Sinun hyvyydessäsi. Pyhän Kalliin nimesi tähden. Aamen.

Pastori Marko Kailasmaan puhe Lahdessa helatorstaina18.5.2023