Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa, erityisesti te, jotka tänään aiotte nauttia Herran pyhän ehtoollisen sakramentin. – Painakaamme sydämiimme Jumalan sana, joka on kirjoitettu Jesajan näyn luvussa 6, jakeissa 1–7:

”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toisilleen ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot. Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa." Kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Sanoin: "Voi minua, sillä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta, ja kosketti sillä suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut huuliasi; niin on velkasi poistettu ja syntisi sovitettu." – Näin Jumalan pyhää sanaa Jesajan näyn kuudennesta luvusta.

Profeetta Jesaja sai nähdä taivaaseen. Jumalan läsnäolon pyhyys sai hänet tunnustamaan syntisyytensä. Jesaja tunnusti ja julisti näin, ettei taivaaseen pääse mitään syntistä eikä epäpyhää.

Profeetan synnintunnustus oli hätähuuto Kaikkivaltiaalle. Jesajan sanat ”voi minua” kuvaavat syntisyytemme syvyyden. Sydämessään ja omassatunnossaan Jesaja tunnusti rikkoneensa Jumalan tahdon, poispoikenneensa Hänen oikeasta ja oikeutetusta laistaan ja niin ansainneensa Jumalan pyhän tuomion.

Kallis kuulija, onko tämä sinulle tuttua? Oletko kokenut sen, miten omatuntosi syyttää sinua lankeemuksistasi? Silloin tiedät mitä Jesaja tunnusti. Hän sai nähdä enemmän kuin me, mutta pelastuksen tarve Pyhän Jumalan edessä oli sama kuin meillä.

Kuule siksi rakas ystävä, miten heti Jesajan luokse lensi serafi kädessään hehkuva kivi. Huomaathan, ettei hän edes mennyt ensin hakemaan sitä taivaan alttarilta, vaan se oli sieltä hänellä jo otettuna.

Sillä kuulithan sanat: ”kivi, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta.” Tässä on Jumalan armotahto ja laupeus meitä syntisiä kohtaan. Jo ennen kuin me saamme kääntyä ja katua, on Hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa meitä kohtaan jo valmiina.

Sen Rakas Taivaallinen Isämme meille lahjoittaa. Ja sen esikuvana serafi tässä kosketti Jesajan huulia ja samalla koko hänen ruumistaan ja sieluaan, koko persoonaa ja olemusta. Näin Jumalan armo kätkee meidät aivan kokonaan suojelukseensa.

Ja niin oli Jesajankin koko velka poistettu ja kaikki synnit sovitettu. Katseemme kääntyy taivaan alttariin, jolta kivi oli otettu. Se alttari on Jumalan Pyhän Pojan, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliin elämän ja veren pyhittämä. Sillä alttarilla on Hänen ristinsä. Koska vain Hänen, Jumalan Karitsan, Syntiuhri toi sovinnon Kaikkivaltiaan ja koko ihmiskunnan välille. Ja sen alttarin paikkana on myös meidän ajallinen alttarimme ja sen ehtoollisen sakramentti täällä kirkossamme.

Ja siksi Kristuksen tähden siltä taivaalliselta alttarilta säteilee ja virtaa meillekin sula Jumalan armo, laupeus ja rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Hänestä apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeensä luvussa 5, jakeissa 8–11 seuraavasti: ”Jumalan rakkaus meitä kohtaan on siinä, että Kristus, kun vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljon ennemmin siis nyt, kun olemme julistetut vanhurskaiksi hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Sillä jos tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta, kun vielä olimme vihan alaisia, paljon ennemmin pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut, emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä Jumala on kerskauksemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta nyt olemme sovituksen saaneet.” Näin Roomalaiskirjeen 5. luvussa.

Siksi katsomme vielä tuota Kiveä, joka kosketti Jesajan huulia. Hän on Kristus Itse. Hän eli ja kuoli sinunkin puolestasi ja Häneen on sinun uskosi. Saat ottaa vastaan Vapahtajasi Hänen tosiruumiissaan ja tosiveressään Hänen pyhässä ehtoollisen sakramentissaan. Siinä Jeesus koskettaa sinun huuliasi, koko ruumistasi ja koko sieluasi antaen sinulle täyden anteeksiantamuksen ja pelastuksen.

Kuulemme Hänestä laupiaan sanan Efesolaiskirjeen toisen luvun jakeista 19–22: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Näin Efesolaiskirjeen toisessa luvussa.

Rakkaat ystävät, meillä on suuri juhlapäivä. Vietämme tänään Pyhäinpäivää ja Uskonpuhdistuksen muistojuhlaa. Ja juhlimme myös ensimmäisten seurakuntiemme perustamisen satavuotisjuhlaa. Sillä ensi kuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Lahden Vapaan Evankelis-Luterilaisen Seurakunnan perustamisesta. Juhlapäivämme sopii siis erityisesti juuri tänne Lahden kirkollemme.

Kaikkivaltias Jumala sanoo neljännessä käskyssään, Toisen Mooseksen kirjan luvussa 20, jakeessa 12: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”

Tätä Jumalan käskyä meidän tulee seurata kaikessa elämässämme. Siksi uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää tätä käskyä Kristinopissaan seuraavin sanoin: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi emmekä vihoita vanhempiamme tai hallitusväkeämme, vaan kunnioitamme ja palvelemme heitä, olemme heille kuuliaiset ja pidämme heitä rakkaina ja kalliina.” Näin Martti Luther.

Mikä olisikaan kuuliaisempaa ja uskollisempaa jo taivaskutsun saaneiden isien ja äitien tottelemista kuin heidän tunnustuksensa ja uskonoppinsa noudattaminen.

Sen saman suun tunnustuksen ja sydämen uskon altis seuraaminen, jonka he ovat testamenttinaan, perintönään ja aarteenaan meille jättäneet.

Harhaoppien levitessä ja epäuskon kasvaessa maailmassa me haluamme määrätietoisesti, mutta samalla myös levollisesti, pitää esillä ja jäädä Jumalan puhtaan armon evankeliumin varaan. Tässä uskossamme Jumala meitä auttakoon. Tämä pelastuksen ilosanoma julistaa meille Kristuksen ansaitseman kaikkien syntien täyden anteeksiantamuksen ja armon Jumalan edessä ja antaa meille iankaikkisen elämän. Jumala on jo lukenut hyväksemme vanhurskauden Kalliin Poikansa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Kukaan ei voi tulla omassa voimassaan Jumalan eteen. Sillä silloin kukaan ei kestä. Emme voi esitellä yhden yhtäkään tekoamme sillä päästäksemme taivaaseen. Siksi meidän tulee tunnustaa syntimme ja niin ottaa uskossa vastaan Jumalan täysimääräinen armahdus meitä kohtaan.

Tullaksemme osallisiksi Jumalan armosta tunnustakaamme katumuksessa ja uskossa syntimme taivaalliselle Isällemme ja rukoilkaamme häneltä armoa ja syntien anteeksiantamusta itse kukin sydämissämme näin sanoen:

Rippisaarna Lahdessa pyhäinpäivänä 4.11.2023 pastori Marko Kailasmaa