LIITE 7, Athanasioksen uskontunnustus

Jokaisella, joka tahtoo tulla autuaaksi, täytyy ennen kaikkea olla oikea, yleinen, kristillinen usko. Se, joka ei säilytä sitä ehyenä ja puhtaana, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Oikea, yhteinen, kristillinen usko taas on tämä: Me kunnioitamme yhtä ainoaa Jumalaa kolmiyhteydessä ja kolmiyhteyttä yhdessä ainoassa jumaluudessa sekoittamatta persoonia ja hajoittamatta jumalallista perusolemusta.

Sillä toinen on Isän persoona, toinen on Pojan ja toinen on Pyhän Hengen, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi ainoa: kunnia yhdenvertainen, majesteetti yhtä iankaikkinen.

Sellainen kuin Isä on, sellainen on Poika, sellainen on myös Pyhä Henki: Luomaton on Isä, luomaton on Poika, luomaton on Pyhä Henki.

Ääretön on Isä, ääretön on Poika, ääretön on Pyhä Henki. Iankaikkinen on Isä, iankaikkinen on Poika, iankaikkinen on Pyhä Henki. Eikä kuitenkaan ole kolmea iankaikkista, vaan yksi iankaikkinen. Niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

Niin myös kaikkivaltias on Isä, kaikkivaltias on Poika, kaikkivaltias on Pyhä Henki. Eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

Niin myös Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala.

Niin myös Isä on Herra, Poika on Herra, Pyhä Henki on Herra. Eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi ainoa Herra.

Sillä samoin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, niin myös yhteinen, kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta eli Herrasta.

Isää ei ole kukaan tehnyt eikä luonut eikä synnyttänyt.

Poika on ainoastaan Isästä, ei tehty eikä luotu, vaan syntynyt.

Pyhä Henki on Isästä ja Pojasta, ei tehty eikä luotu eikä syntynyt, vaan lähtevä.

Siis on yksi ainoa Isä, ei kolmea Isää, yksi ainoa Poika, ei kolmea Poikaa, yksi ainoa Pyhä Henki, ei kolmea Pyhää Henkeä.

Eikä tässä kolmiyhteydessä kukaan ole ensimmäinen eikä viimeinen, ei kukaan ole toistaan suurempi tai vähäisempi, vaan kaikki kolme persoonaa ovat keskenään yhtä iankaikkiset ja yhdenvertaiset: Joka suhteessa on siis, kuten jo edellä sanottiin, palveltava sekä kolmiyhteyttä ykseydessä että ykseyttä kolmiyhteydessä.

Sen, joka siis tahtoo tulla autuaaksi, tulee näin ajatella kolmiyhteydestä.

Mutta iankaikkisen autuuden saamiseksi hänen tulee myös välttämättä uskoa vakaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemus.

Oikea usko on siis se, että uskomme ja tunnustamme, että Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on samalla kertaa sekä Jumala että ihminen.

Hän on Jumala, ennen kaikkia aikoja Isän perusolemuksesta syntynyt, ja ihminen ajassa äidin perusolemuksesta syntynyt, täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, jossa on järjellinen sielu ja inhimillinen ruumis, jumaluuden puolesta Isän vertainen, ihmisyyden puolesta Isää vähäisempi.

Vaikka hän on sekä Jumala että ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi ainoa. Ei hän ole yksi ainoa siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Hän on kauttaaltaan yksi: ei kuitenkaan siten, että molemmat luonnot olisivat perusolemuksessa sekaantuneet toisiinsa, vaan siten, että ne muodostavat yhden ainoan persoonan.

Sillä samoin kuin järjellinen sielu ja ruumis muodostavat yhden ihmisen, samoin Jumala ja ihminen on yksi ainoa Kristus, joka kärsi meidän autuutemme tähden, astui alas helvettiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Hänen tulemukseensa kaikkien ihmisten pitää ruumiillisesti nousta kuolleista tekemään tili teoistaan: Ne, jotka ovat hyvää tehneet, käyvät iankaikkiseen elämään, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, iankaikkiseen tuleen.

Tämä on oikea, yleinen kristillinen usko. Joka ei sitä rehellisesti ja vakaasti usko, ei voi tulla autuaaksi.