Ihminen

Kristinoppi ja vähäkatekismus

Vähä Katekismus ja Kristinoppi, Martti Luther, Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko

 

 

Tohtori Martti Lutherin Vähä katekismus esittää lyhyessä muodossa uskon perusasiat.
Kristinoppi selittää niitä tarkemmin ja soveltaa niitä nykyaikaan helposti luettavassa
muodossa. Esitys perustellaan raamatunlausein.

Toimittaja Markku Särelä, kuvitus Kimmo Pälikkö, Julkaisija STLK.

Ihminen

 
160.

 
Kuka on korkein Jumalan näkyvistä luoduista?

 

Ihminen on korkein Jumalan näkyvistä luoduista, koska Jumala valmisti hänen ruumiinsa erityisellä tavalla, antoi hänelle järjellä varustetun sielun, asetti hänet hallitsemaan koko maata ja ennen kaikkea sen tähden, että Jumala loi hänet omaksi kuvakseen.

1 Moos. 2:7: Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
 

 

1 Moos. 1:26-27: Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat." Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi. Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

161.

Mitä oli Jumalan kuva ihmisessä?

 

Jumalan kuva ihmisessä oli sitä, että ihminen tunsi Jumalan rakkaaksi Isäkseen ja eli hänen yhteydessään onnellisena eli autuaana ilman syntiä. Ihminen oli siis täysin pyhä ja vanhurskas eli synnitön. Niin usko, oppi ja elämä olivat oikeat. Ihminen kadotti kuitenkin Jumalan kuvan syntiinlankeemuksessa.

Kol. 3: 10: Te olette pukeutuneet uuteen (ihmiseen), joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan.
 

 

Ef. 4:24: Teidän tulee pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

162.

Kenen kuva ihmisessä on syntiinlankeemuksen jälkeen?

 

Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisessä on langenneen Aadamin kuva.

1 Moos. 5:3: Aadamille syntyi poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa.

163.

Miten Jumalan kuva palautuu meihin?

 

Jumalan kuva palautuu meihin, kun Pyhän Hengen voimasta kasteen ja evankeliumin vaikutuksesta uskomme Jeesukseen. Tämän uskon kautta me taas tunnemme Jumalan oikein ja meissä syntyy myös vilpitön halu elää vanhurskaasti ja pyhästi. Mutta vasta taivaassa, kun usko muuttuu näkemiseksi eikä meissä ole enää syntiä, Jumalan kuva vallitsee meissä täydellisenä.

Kol. 3: 10 ja Ef. 4:24. Katso kysymys 161!
 

 

1 Joh. 3:2: Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.
 

 

Ps. 17:15: Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

164.

Mitä tunnustat itsestäsi ensimmäisessä uskonkappaleessa?

 

Minä tunnustan, että Jumala on luonut minutkin ja että hän on antanut minulle ruumiin ja sielun sekä kaikki niihin liittyvät lahjat.

Ps. 139:14: Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

165.

Mitä tunnustat kaitselmuksesta?

 

Tunnustan, että Jumala ylläpitää ja hallitsee minua sekä kaikkia luotujaan. Tätä Jumalan toimintaa sanomme kaitselmukseksi.

Apt. 17:28: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

166.

Millä tavoin Jumala antaa meille ravinnon ja muut tämän elämän välttämättömät tarpeet?

 

Jumala antaa meille ravinnon ja muut tämän elämän välttämättömät tarpeet toisten luotujensa välityksellä. Hän käyttää siinä toisia ihmisiä, eläimiä, kasveja, maata, ilmaa, vettä, luonnonvaroja, aurinkoa jne. Jumalan tahto on, että me hankimme toimeentulomme niistä ahkeralla työllä luottaen joka päivä hänen siunaukseensa.

Ps. 145:15-16: Kaikkien silmät vartioitsevat sinua ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.
 

 

1 Moos. 3:19: Otsasi hiessä pitää sinun syödä leipäsi.
 

 

1 Piet. 5:7: Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.

Jumala saattaa toisinaan ylläpitää ihmisiä ilman tavanomaisia välineitä, joista yllä oli puhe, siis yliluonnollisella tavalla ihmeiden kautta. Niin hän hoivasi israelilaisia autiomaavaelluksen aikana (5 Moos. 8:3-4), Eliaa Sarpatin lesken luona (1 Kun. 17) sekä ruokki kansaa Jeesuksen ihmeteoilla (Joh. 64-15, Matt. 15:32-39).

167.

Miten Jumala suojelee sinua?

 

Jumala hallitsee ja johdattaa minua elämäni tiellä niin, että minulla on varma suojelus kaikkien vaarojen keskellä. Hän ei salli minkään todellisen pahan minua kohdata, vaan ainoastaan sellaisen, joka on minulle parhaaksi. Näin pääsen onnellisesti kerran perille iankaikkiseen iloon.

Matt. 10:29-30: Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
 

 

Ps. 23:4: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
 

 

Room. 8:28: Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Tehtävä: Muistele Raamatun historiasta, miten Jumala on varjellut omiansa, esimerkiksi Joosefia (1 Moos. 37-50) ja Moosesta (2 Moos. 2), ja kääntänyt pahankin palvelemaan omia hyviä tarkoituksiaan. - Mieti, miten Jumala on johdattanut sinun elämääsi ja varjellut sinua.

168.

Miksi Jumala tekee sinulle kaikkea hyvää?

 

Jumala tekee kaikkea hyvää minulle pelkästä hyvyydestään ilman mitään minun omaa ansiotani tai arvollisuuttani, sillä hän on armahtava Isä ja laupias Jumala.

Ps. 145:9: Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.
 

 

Room. 11:35: Kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava.
 

 

1 Moos. 32:10: Minä olen vähäinen kaikkeen siihen armoon ja uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut.

Tehtävä: Lue Luuk. 7:6-7: sadanpäämies Kapernaumissa.

169.

Mikä on sinun velvollisuutesi Jumalaa kohtaan?

 

Minun tulee sydämessäni tunnustaa kaikki Jumalan huolenpito hänen suureksi lahjakseen, kiittää hänen armostaan ja läpi koko elämäni noudattaa mielelläni kaikkia hänen käskyjään.

Ps. 116:12: Kuinka minä maksan Herralle kaikki, hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
 

 

Ps. 118:1: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
 

 

1 Joh. 5:3: Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.

170.

Mitä tunnustat lopuksi sanoilla "Tämä on varmasti totta"?

 

Sanoilla "Tämä on varmasti totta" tunnustan vielä lopuksi, että kaikki, mitä tässä uskonkappaleessa on sanottu, on ehdottoman varmaa ja horjumatonta totuutta, johon sydämeni luottaa elämässä ja kuolemassa.


Tyhjä vasen

Kristinoppi ja vähäkatekismus